Distillery District & Joulumarkkinat

Olin kuullut jonkun jo aikaisemmin mainitsevan, että Distillery District on yksi ''must-see'' nähtävyyksistä. Oikeassa oli. Kyseessä on siis historiallinen alue itäisessä downtownissa, joka on lyhykäisyydessään täynnä kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Distillery District on suurin kokoelma viktoriaaniselta ajalta säilynyttä arkkitehtuuria koko Pohjois-Amerikassa. 2000-luvun omistajat avasivat sen jalankulkija-ystävälliseksi alueeksi, mutta eivät suostuneet vuokraamaan tiloja suurille ketjuille. Sen sijaan alue täyttyi taidegallerioista, koruliikkeistä, pienpanimoista ja kahviloista. Asuin ja toimistotilojen rakentamista suunnitellaan alueelle myös.

Vierailin Districtillä hyvissä ajoin ennen joulupyhien alkua, mutta onnekseni joulumarkkinat olivat kuitenkin jo alkaneet. Vältyin suurelta väenpaljoudelta ja odottamiselta, sillä kaksi viikkoa ensimmäisen visiittini jälkeen jonot olivat tuntikausia pitkät, koska alueella oli tottakai turvarajat kävijämäärien suhteen. Markkinoista huokui kaupungin monikulttuurillisuus erilaisten kojujen ja käsitöiden muodossa. Olin onneni kukkuloilla, kun löysin hollantilaisia myymässä salmiakkia! Alue ei ole kovin suuri, mutta nähtävää todella paljon ja pieni tivolikin sinne oli jotenkin ujutettu. Suomalaisena (ja somerolaisena hehe) vertaisin kokemustani Ruokava messuihin Viron vanhankaupunki-teemalla. Kanadalaiset tuntuvat olevan myös kovin ylpeitä olutkulttuuristaan, jonka huomasi ulkotiloihin pystytetystä pubista jota ympäröivät suuret lämpölamput ja tynnyreistä tehdyt pöydät.

Skating at Harbour Front

Kanada on yhtä hulluna jääkiekkoon ja luisteluun kuin Suomi, mutta en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut kyseistä aktiviteettia keskelle kaupunkia rakennetulla jäällä musiikin soidessa. Luistinkauppaankaan ei tarvinnut lähteä, koska viereen oli kätevästi pystytetty vuokraamo. Kymmenellä Kanadan dollarilla saat itsellesi tarvittavat varusteet kolmen tunnin ajaksi, joka tuntuu muuten todella pitkältä ajalta. Aina voit tottakai pitää tauon ja nauttia kupin kuumaa kaakaota rataan liitetyssä ravintolassa. Suomessa olen tottunut luistelemaan vain koulujen pihoille rakennetuilla jäillä tai halleissa, mutta Pohjois-Amerikkalaiseen kulttuuriin suosittu ajanviettotapa on juurtunut lujasti ja jäitä rakennetaan vuosittain bisnesmielessä tietenkin, sillä alueen reunat täyttyvät eri tuotteitaan promoavien yritysten kojuista.

All the way up!

Ehkä Toronto kuuluisin maamerkki CN Tower, on maailman toiseksi korkein näköalatorni. Kyseessä on kaupungin taivaanrajan ikoni sekä koko maan symboli, joka on nimetty myös yhdeksi maailman nykyisistä seitsämästä ihmeestä. Tornista löytyy tähystyskerros, suosittu 360-ravintola joka pyörii ympyrää, korkein kansitaso SkyPod, ulkoterassi sekä lasilattia 342 metrin korkeudessa josta voi kokea kaikessa rauhassa korkeanpaikankammoa ;) Nähtävyys on luonnollisesti erittäin suosittu, mutta meillä kävi tuuri ja vierailumme aikana oli todella rauhallista! Lippu maksoi muistaakseni n. $40, mutta hengailtiin tornissa todella kauan. Osiltaan siksi, että muutama yllytyshullu kaveri ilmoittautui mukaan ryhmään (ja maksoi itsensä kipeäksi), joka lähti talsimaan pitkin Edge Walkia tornin ulkopuolelle rakennetulle reunustalle. Hyi!

Foodie in the making

Kanadaan tulo on mullistanut suhtautumistani ruokaan suunnattomasti. Enkä liioittele, kun sanon pelästyneeni täkäläistä pikaruokakulttuuria. Ketjuja on ainakin 50+ erilaista ja joka ostoskeskuksissa on omistettu kokonainen kenttä/kerros näille ravintoloille. Suomessa olen siis tottunut siihen, että ravintolat on useimmiten siroteltu eri puolille kauppakeskuksia. En ole ollenkaan nirso, päinvastoin haluan kokeilla uusia makumaailmoja sekä eri kulttuurien perinneruokia. Mutta en henkilökohtaisesti koe pikaruokaa kokemusten saatikaan siihen käytetyn rahan arvoiseksi. Tiedän mitä se suurinpiirtein on, ja vielä tarkemmin tiedän millaisen fyysisen olotilan rasvainen ruoka saa aikaan. Arvomaailmani on muuttunut lyhyen ajan sisällä huomattavasti ja huomaan olevani entistä enemmän kiinnostunut oikeanlaisesta ravitsemuksesta. Tämän ansiosta mulla on myös aivan mielettömät varastot energiaa! Älkääkä käsittäkö väärin, pystyn kyllä tuhoamaan pitsan ja muutaman litran jäätelöä ihan omin nokkineni viidessä minuutissa jos niin haluan tehdä. Osaan kuitenkin kuunnella entistä paremmin elimistöni tarpeita, niin hassulta kuin se kuullostaakin. Pyrin kohtuuteen, enkä kiellä itseltäni yhtään mitään. Onneksi kanadalainen karkkihylly ei kuitenkaan vedä suomalaiselle minkäänlaista vertaa ;)

Yksi iso ruokaan liittyvä kulttuuriero on kilpailu ja ruoan kaupallistaminen. Marketit toteuttavat price-match systeemiä, joka ei Suomessa ole sallittua. Systeemi tarkoittaa lyhyesti selitettynä sitä, että jos huomaat yritys A:lla tarjouksessa olevan tuotteen, mutta asioit yritys B:llä jossa sama tuote on kalliimpi, on erittäin todennäköistä että kauppa B alentaa hinnan kassalla samansuuruiseksi kuin kauppa A:n tarjouksessa. En tiedä aukesko, mutta kilpailu on veristä. Toisaalta ajaa kuluttajan etua, mutta rajansa kaikella... Ruoan kaupallistaminen taas näkyy esimerkiksi kaiken maailman dieettien ja kuurien muodossa, jotka on kaikkea muuta kuin hyväksi ihmisen elimistölle ja on sairasta että jotkut rikastuvat näiden epätoivoisten ihmisten rahoilla. Tiettyyn pisteeseen asti näitä ilmiöitä näkee Suomessakin, mutta tiedotusvälineet täällä ylidramatisoivat kaikkea. Välillä tuntuu, että eläisi jotain elokuvaa koska ihanteille annetaan niin paljon valtaa ja ne alkavat määrittää ihmistä.

Suomeen pitäisi kuitenkin saada Costco-kauppaketju, sillä en tiedä miten pärjään ilman tukkukokoisia pakkauksia palatessani kotiin. Costcolla on aina iso paikka sydämessäni, koska sieltä saa niin edullisesti aivan järjettömät määrät tuoretta ruokaa hevi-osastosta aina maapähkinävoihin ja kaurahiutaleisiin.

New Chapter

Laittoman pitkän radiohiljaisuuden jälkeen onnistuin rutistamaan taas muutaman sanasen irti tämän hetken suunnitelmista ja ajatuksista. Kaikenlaista on pienessä ajassa ehtinyt tapahtua ja isompiakin valintoja on tullut tehtyä. Varmasti suurin niistä on se fakta, etten palaa takaisin Lp Viestin mukaan loppukaudeksi Joulukuussa. Olen nauttinut olostani täällä odotettua paremmin ja nyt aikeeni onkin tehdä vierailustani pidempi. Tällä viikolla sain myös kunnian kirjoittaa tämänhetkisiä ajatuksiani joukkueen blogiin sekä sulkea eräänlaisen kappaleen. Julkaisu on kokonaisuudessaan kuvan alla, enjoy!

''Mieletöntä alkavaa viikkoa täältä rapakon takaa!

Niinkin kaukaa kuin Kanadan Torontosta, jonne jo elokuun loppupuolella matkasin tietämättä alkuunkaan miten nopeasti ja lujaa se repisikään mut puolelleen. Suunnitelmani oli siis palata joulukuussa lukukauden päätyttyä takaisin Saloon remmiin, jota olen saanut ylpeänä kutsua perheekseni jo kolmen kokonaisen kauden verran. On jokseenkin hankalaa pukea tätä onnellisuuden tunnetta sanoiksi, nyt kun tässä rustaillessa muistelen joka ikistä persoonaa, johon olen matkan varrella saanut kunnian tutustua. Sisäinen realistini kuitenkin sanoo tähän väliin, että ajat ovat etenkin omalla kohdalla olleet vaihtelevia. Suhdanteet ovat olleet ajoittain niin laskevia kuin nouseviakin. On ollut paljon hyvää mutta myös vaikeampia aikoja. Kun kaatuu tarpeeksi ja ennen kaikkea oppii nousemaan ylös alkaa myös uskoa itseensä uusilla tavoilla sekä laittamaan asioita perspektiiveihin, jolloin tapahtuu kasvua. Tulen aina kävelemään pää pystyssä naama naurua täynnä, koska olen saanut viettää jokaisen päivän tehden sitä mitä rakastan, palloillut ja kilistellyt rautoja muijaporukassa jonka energialatausta ei mitkään laitteet mittaa. Jokainen päivä on ollut aina uusi haaste vaikka Varsinais-Suomi itsessään on jo aika haastava ympäristö, kun mikään ei ole hyvää vaan enimmäkseen ’’ei huonoa’’ ;D

Mä en olisi tässä ilman tätä(kään) ajanjaksoa, mulla ei olisi näitä ihmisiä ympärillä eikä läheskään yhtä mielettömiä tarinoita jälkipolvelle. Tiedän olevani henkisestikin vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Mutta, everything happens for a reason. Myös tämä hetki, vaikka koti-ikävissäni olenkin ja polte kentälle on luvattoman suuri. Suunnitelmat olivat tosiaan lähtiessä toisenlaiset, mutta on katsottava miten pitkälle tää kortti täällä vie. Näen itselleni Torontossa suuria ja pelottavia haasteita, mutta vielä suurempia mahdollisuuksia kokonaan uudella pelilaudalla. On uudenlaisia kenttiä valloitettavana ja uusia tolppia törmättävänä, vai mitä T&T ;P… No on niistä jotkut myös luojan kiitos lentopallokenttiä, sillä sparraan edelleen parhaani mukaan koulumme joukkuetta kohti provinssimestaruutta apuvalkun roolissa. Facessa voi seurailla sivua ’’Centennial Colts’’ J

Ja vaikka siellä kotosalla tällä hetkellä onkin niin pirun kylmä, pimeä, ajoittain kaamoskin masentaa ja naapurin naama ottaa päähän niin voidaan päivän päätteeksi olla onnellisia suomalaisia koska meistä pidetään hyvää huolta. Monet asiat on täällä vielä vähemmän kehittynyttä Suomeen verrattuna (nimim. rajalliset netit & sekkikulttuuri). Liikennekäyttäytyminen ja ennakoivuus tuntuvat olevan tuntemattomia käsitteitä. Tuli myös odotettua viisaudenhampaan poistoa yksityiselle hammaslääkärille liki kuukauden verran. Saunaankaan en ole vielä löytänyt. On liikaa asioita, joita me pidetään itsestäänselvyyksinä ja allekirjoittaneenkin on pitänyt tulla näin kauas nähdäkseen lähelle… Toisaalta urheilukulttuurissa sekä sen kuluttamisessa on jotain, josta voidaan ottaa isosti vaikutteita. Ihmiset on myös ylipäätään todella avoimen auttavaisia ja kovia puhumaan, mikä on meikäläisen eksymisen kannalta ollut todella iso etu.

Haluan loppuun vielä ilmaista kiitokseni koko Lp Viestin organisaatiolle, joukkueelle, staffille, yhteistyökumppaneille sekä faneille ja ystäville yhteisistä vuosista! Katsotaan kausi kerrallaan mitä pelien saralla tapahtuu.

Palataan kun tavataan ja lykkyä loppukauteen, I’ll be watching you!''

Halloween & The Rocky Horror Picture Show

Kyseinen ilta oli ennenäkemätön ja varmasti yksi sattumanvaraisimmista koskaan. Halloween-lauantaina päätin lähteä seikkailuun, tietämättä ollenkaan minne päätyisin. Halusin nähdä, aistia ja kokea pyhäinpäivää niin tarkasti kuin pystyin. Metrossa istuuduin vaunuun, jossa oli mun lisäksi vain 8-hengen kovaääninen kaveriporukka. Yksi naisista alkoi tuijottaa ja oli erityisen kiinnostunut arvaamaan mun synnyinmaata. Vaunun täyttyessä hän ampaisikin pian viereeni jatkaakseen keskustelua, eikä jutut loppuneet sitten millään. And the next thing you know, huomasin olevani porukan 9. jäsen, matkalla katsomaan jotain ihmeen ''Rocky Horror Picture Showta'', joka oli kuulemma tärkeä Halloween-traditio eräässä elokuvateatterissa Bathrustin alueella. Liput oli kyllä myyty aikoja sitten jo loppuun, mutta onnistuin livahtamaan huomaamatta sisälle...

Yksityiskohtia en avaa sen enempää, mutta hyvä ystävämme Wikipedia voi kertoa tarkemmin tästä kyseisestä kulttielokuvasta. Oli upeaa huomata, miten jokainen katsoja oli pukeutunut juhlapyhää varten mitä hullunkurisimpiin asuihin! Mahtava ilta mielettömien uusien ystävien kanssa, joiden mukana pääsin myös turvallisesti takaisin kotiin. Kiitollinen, siunattu ja onnellinen :)

Ihmisten ulospäinsuuntautuneisuus on täällä lännessä aivan toista luokkaa ja small-talk on erittäin normaalia toimintaa. Vaikka koen suomalastenkin olevan hyvin ystävällistä kansaa, näen jakamani tapahtumat kuitenkin epätodennäikösempänä tilanteena. Omien kokemusteni mukaan, suomalaisiin on ehkä hankalampi tutustua mutta helpompi luottaa pidemmällä tähtäimellä.

Kaukaa viisas

Heräsin eräänä maanantaisena aamuna hammassärkyyn. Nopealla matikalla sain vastaukseksi puhjenneen viisaudenhampaan vasemmassa ylänurkassa, nice. Olin kauhuissani, sillä en Suomessakaan erityisemmin nauttinut hammaslääkärikäynneistä. Mitenköhän ne niitä täällä Torontossa mahtaa irrotella? Onneksi oli kuitenkin vakuutukset voimassa. Sain ajan vasta perjantaille, vaikka kyseessä oli yksityinen klinikka. Perjantain koittaessa sain vain kuulla, että hammas oli tosiaan puhjennut sekä tulehtunut, mutta spesialisti voisi ottaa sen vasta kolmen viikon päästä pois. Suomalainen oli ymmällään. ''Kotonahan se olis jo irti''. Marssin apteekin kautta kotiin, pääsin eroon kivuista mutten vieläkään saanut suuta kokonaan auki. Kolme viikkoa muuttui neljäksi, mutta toimenpide itsessään oli äärimmäisen miellyttävä kokemus. Suomessa sama operaatio oli kivuliain kaikista, vaikka kipukynnykseni on hyvin korkea. Nyt Kanadassa ollessani kiputiloja ei syntynyt missään vaiheessa nimeksikään. Odotusaika oli kuitenkin tuskallisen pitkä, enkä saanut edes omaa hammasta mukaani kuten kotona tapoihin kuuluu :D Kanada kuitenkin voitti vertailun hiuksenhienosti, sillä operaation aikana sain katsella ESPN:n urheilu-uutisia taulutelkkarista. Asiakasta kohdellaan täällä kyllä kuin kuningasta verrattuna kotioloihin, ja mitä pienimmätkin asiat on otettava kilpailun ja paremman bisneksen kannalta huomioon. Suomalainen kansa on niin vaatimatonta sakkia :D

Kuvan sain sentään ottaa :D