sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Urheiluhullut

Seuraava aihe koskettaa mua henkilökohtaisesti ehkä eniten, on tullut nimittäin vietettyä ''muutama'' tunti palloillessa kuluneen 17 vuoden aikana. Puhutaan yli kymmenestä tuhannesta sellaisesta, yhden ja ainoan lajin parissa. Tottakai lapsena sain hyvän pohjan ja opin perusteet eri urheilulajeista ottamalla osaa niin moneen kerhoon, kuppikuntaan ja katsomoon kuin vain suinkin koulun ohella ehti. Harrastuksesta tuli ammatti ja sen ansiosta kansainvälinen sieluni on päässyt matkustelemaan ihan kivasti. Yritän sanoa, että olin lievästi sanottuna innoissani mahdollisuudesta päästä käsiksi myös kanadalaiseen urheilukulttuuriin vaihto-opintojen ohella. Toki Pohjois-Amerikkalainen urheilu näkyy maailmanlaajuisessa mediassa jatkuvalla syötöllä, mutta kuluttajat ovat aivan eri maailmoista.





Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna omien kokemusteni perusteella urheilu on Kanadassa suurempi ''uskonto'' Suomeen verrattuna. En sano, etteikö kotona seurattaisi urheilua yhtään vähempää, mutta suurin ero näkyy ehdottomasti pelien ulkopuolella, elämäntyylissä. Tällä puolella maailmaa ainakin joka toisella vastaantulijalla on jonkin urheilujoukkueen vaatekappale päällä (huomio jota en kotona liian usein tee). Oman pelitaustani takia silmäni kiinnittyvät seikkaan, koska kirjaimellisesti elän kyseisissä varusteissa. Hofsteden mallin mukaan näyttäisi myös siltä, että kanadalaiset satsaavat suomalaisia enemmän hemmotteluun joka vahvistaa huomaamiani kulutuskulttuurien välisiä eroja urheilumaailman osalta. Hofsteden mallista ilmenee myös, että kanadalaiset sietävät paremmin epävarmuutta ja virheitä, joka on etenkin urheilua ajatellen hyvä ominaisuus. Fanitkin ovat kokemusteni mukaan vähemmän tuomitsevia ja erittäin uskollisia joukkueilleen, tappioita ei murehdita kauaa ja näin jännityskin pysyy yllä, kun ei ikinä tiedä kumpi voittaa. Törmäsin myös Trompenaars'in kulttuurimalliin, josta 4. kohta: ''tunteiden ilmaiseminen'' oli mielenkiintoinen huomio. Osat on jaettu kahtia, neutraaleihin ja tunteellisiin. Neutraalit luonnollisesti hillitsevät tunteitaan ja tarkkailevat ympärillä olevien ihmisten reaktioita. Vastakkainen, tunteellinen puoli on luonnollisesti herkempi avautumaan sekä omaa positiivisemman asenteen yleisellä tasolla. Neutraali käytös on mallin mukaan ominaista Suomelle, mutta Kanadaa ei erikseen mainita. Mielestäni se voisi asettua näiden ääripäiden välille, ja tämä pieni eroavaisuus antaisi jälleen vahvistusta kokemuksilleni, koska tunteiden valtava kirjo ja niiden näyttäminen tekee urheilusta erityistä ja koukuttavaa. Käy siis järkeen, että kanadalaiset ovat yleisesti avoimempia näyttämään tunteensa sekä avoimempia kokemaan niitä. Fanikulttuuri on mielestäni erittäin voimakasta, elämyksellistä sekä kahlitsevaa. Uutisiin ja tapahtumiin on myös erittäin helppo päästä ns. käsiksi, joka kertoo tiedottamisen onnistumisesta.













lauantai 14. tammikuuta 2017

the earth has music for those who listen

Suomen luontoa on suunnaton ikävä. Sitä, että löydän helposti metsän jossa en kuule liikennettä tai törmää yhtään keneenkään. Sitä, että voin poimia lenkillä tuoreita mustikoita ja syödä niitä huoletta. Sitä raikasta ilmaa ja lintujen laulua. Uimarantoja, joissa ei ole ristinsielua. Kaunista kalliomaisemaa entisen asuntoni ikkunassa. Pohjoisen yöttömiä öitä kesällä. Autolla ajamista ilman päämäärää ystävien kanssa lempikappaleita kuunnellen. Serkkujen maatilaa ja tallissa istua möllöttämistä kanien piirittämänä. Peltomaisemia ja yksinkertaistettua liikennettä. Ihmisten hiljaisuutta ja vaatimattomuutta.

Nämä on asioita, joita Torontossa ei tule vastaan. Kaupungin aktiviteetit tuntuvat musta usein niin pinnallisilta, että ennemmin jään kotiin peiton alle lukemaan kirjaa. En osaa vaan hengailla ostoskeskuksissa tai ravata konserteissa. Kaupoissa kiertely on rasittavaa, koska myyjät hyppii kirjaimellisesti silmille. Onneksi koulun kuntosali on niin upea, että sinne menee mieluusti joka päivä. Ulkona on kyllä paljon puistoja, mutta niistä puuttuu jotain. Muualla onkin vaan moottoriteitä ja liikenne on pahin näkemäni kaaos ikinä. Välimatkat on raastavan pitkiä ja ihmisiä niin paljon, että julkiset kulkuneuvot ratkeaa liitoksistaan. Sää on joka päivä erilainen. Pikaruoka haisee joka nurkalla ja sitä pidetään normina. Ihmiset kategoroivat alitajuisesti toisiaan asuinalueiden perusteella, joka on mun mielestä sairasta. Kannabiksen polttaminen laillistetaan kuulemma kesällä, lisää iljettävää hajua ja saastetta.

Tänään mulla on ehkä vähän suurempi koti-ikävä, mutta päätin purkaa sitä kirjoittamalla omista kokemistani kulttuurillisista eroista. Olo on jo kevyempi :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Principles of Microeconomics

Kaikista epämiellyttävin kurssi jos niin voi edes sanoa, sillä olin itse vastuussa kurssivalinnoistani. Ajattelin kuitenkin, että nämäkin asiat olisi hyvä kerrata ja ne olisivat myös käytännöllisiä toisessa maassa. En pitänyt professorin lepsusta asenteesta huonoja tuloksia saavia opiskelijoita kohtaan, kun oikeasti nämä olivat vain laiskoja. Quizien ja kokeiden reputukset katsottiin läpi sormien ja jälleen huomasi, että kurssi oli ohjelman suorittajalle pakollinen. Luennot olivat tuskallisen tylsistyttäviä, professori luki aika lailla suoraan diaesityksistä, jotka olivat kuitenkin todella hyvin rakennettu. Pelkäsin kokeita, koska mikrotalouden termit olivat jo kohtuullisen vaativia. Quizeja oli muutama henkilökohtainen sekä pareina tehtävä + tietysti mid-term ja final piinapenkit. Pääsin kuitenkin hyvään lopputulokseen hyvien diojen ja YouTubesta löytyneiden videoluentojen ansiosta. Mutta pidin tästä tavasta jakaa mikro- ja makrotalous eri kursseiksi, toisin kuin Suomessa. Tuntui, että viime keväänä Kansantalous-kurssi oli vain pintaraapaisu.

Organizational Behaviour

Kurssi, jossa mulla oli ehkä motivoitunein ryhmä kaikista, joka oli tärkeää kurssitöidenkin puolesta. Työtaakka oli myös mun mielestä parhaiten tasapainossa annettuun aikaan nähden. Kappaleita käytiin yhteensä 15 läpi, jotka oli todella perinpohjaisia ja tuhteja sisällöltään. Paljon psykologian eri teorioita ja motivaatioon liittyviä juttuja opiskeltiin. Ensimmäisenä henkilökohtaisena työnä palautettiin raportti kolmen eri persoonallisuustestin pohjalta ja oli mielenkiintoista saada esimerkiksi selville Myers-Briggs testin tulokseksi ENFJ-yhdistelmä (Extravert-Intuitive-Feeling-Judging), joka kallistuu erilaisiin mentorin sekä hallintotoimen ammattehin. Sain siis vahvistusta siitä, että olen oikealla tiellä :) Löysin toisesta blogista lisää mielenkiintoista tietoa tähän persoonallisuustestiin liittyen, johon aion syventyä jatkossa ehdottomasti tarkemmin.

Ryhmätehtävät keskittyivät enemmän tiimidynamiikkaan ja konfliktien optimaaliseen ratkaisuun erilaisissa työtehtävissä sekä ympäristöissä. Johtajuus, motivaatio sekä yrityskulttuurit olivat myös läsnä toimeksiannoissa. Kuten yleiseen kurssikäytäntöön kuului, oli mukana myös kaksi quizia ja mid-term + final kokeet. Kirjaa en kuitenkaan suosittele ostamaan, sillä löysin yli viisi vuotta vanhan painoksen kirjastosta, jossa asiat oli lähes samalla tavalla esitetty ja sain pitää kirjaa lainattuna koko lukukauden ajan. Kaikista kappaleista opiskelijoille oli tarjolla myös kattavat PP-diat. Kurssin asiat olivat mielestäni yleispäteviä eivätkä liikaa Kanadalaisesta näkövinkkelistä, joten hyvä kurssi liiketalouden vaihto-opiskelijalle.

Human Resources Management

Kyseinen kurssi oli kiistatta raskain kaikista. Kirja oli todella laaja, ja täynnä ulkoa opeteltavia käsitteitä, ammattitermejä sekä prosesseja jotka ovat kanadalaiselle organisaatiokulttuurille ominaisia. Kielen kanssa tulin helposti toimeen, mutta aikaa ei ollut mielestäni ollenkaan tarpeeksi näin valtavan tietomäärän sisäistämiseen. Pidin kyllä valtavasti professorista ja hänen tavastaan vetää opiskelijoita mukaan keskusteluun. Loppukurssista kohtasimme ikävä kyllä opettajan vaihdoksen, joka vaikeutti etenkin kertaamista lopputenttiin. Ryhmäkokokin oli valtava, joka on kuulemma hyvin yleistä ja jopa pahempaa isommissa instituutioissa. Pääsin kuitenkin läpi ihan ok arvosanalla ja sain hyödyllistä tietoa työnhakuun, haastatteluihin sekä palkkaukseen liittyvistä seikoista. Kurssi oli rakennettu niin, että luennot olivat professorin diaesityksiä kappaleista, liitettyinä tilanteisiin joita opiskelijat ovat kokeneet. Seuraava tunti alkoi nopealla kertauksella ja vauhdilla siirryttiin taas seuraavaan aiheeseen. Kurssiin kuului kaksi pienempää, avoimen kirjan tenttiä netissä, henkilökohtainen + ryhmätyöraportti, mid-term ja final kokeet.

Tässä välissä olisi varmaan hyvä kertoa yleisesti arvosanan muodostumisen tavasta Centennial Collegessa. Eli, tavoite on kerätä yhteensä 100 pinnaa. Kurssien aikana suoritetut tehtävät ja loppukokeet on painotettu niin, että yleensä mid-term ja loppukokeista voi saada maksimissaan 25 merkkiä ja muiden töiden kanssa määrä vaihtelee 5-20 merkin välillä. Organizational Behaviourin kurssilta esimerkiksi 5 bonusmerkkiä saivat ne opiskelijat, joilla oli koko lukukauden aikana poissaoloja kolme tai vähemmän. Tässä systeemissä piilee kuitenkin aika iso loukku, sillä ne opiskelijat jotka tekevät hyvin duunia kurssin alussa ja saavuttavat heidän mielestään riittävään arvosanaan oikeuttavan määrän merkkejä, alkavat usein löysäillä mid-termin jälkeen jolloin käsiteltävät asiat syvenevät ja muuttuvat mielestäni olennaisemmiksi. Kurssien alkupuolisko on aina todella kevyttä ja helppoa verrattuna loppuun. Loppukokeessa ei myöskään kuulemma ole sallittua asettaa kysymyksiä kaikista siihen asti käydyistä kappaleista, vaan asiat jakautuvat selkeästi kahteen eri jaksoon ja kokeeseen. En ymmärtänyt miksi vaatimustaso opiskelijoita kohtaan oli niin matalalla. Kuvitelkaa jos yo-kirjoituksissakin olisi sama meininki ja yhden oppiaineen koe olisikin kaksiosainen. Mehän saatais kaikki vähintään se 10 laudaturia :D

English Communication

Seuraavaksi kurssi, josta oli mulle matkan varrella eniten hyötyä ja jossa huomasin ihan konkreettista kehitystä matkan varrella! Vaihtoon lähtijöille haluan kyllä antaa suurimmat suositukset kurssin lisäämisestä lukujärjestykseen, etenkin jos ulkomaanopintojen pääpointti on kielellinen kehitys.


Itse olen lapsesta saakka ollut innostunut kielten opiskelusta ja etenkin Englannista muodostui jo varhaisessa vaiheessa mulle oppiaine mihin motivaatiota loputtomasti. Muistan kuunnelleeni joka päivä koulusta päästyäni kasetteja joissa laulettiin englanniksi, oppien parempaa ääntämistä. Urheiluharrastuksen käännyttyä uran aluksi, tuli kielestä yhtäkkiä tärkeämpi työkalu joka motivoi sekä haastoi lisää. Pohjois-Amerikkalainen kulttuuri alkoi kiehtoa enemmän tavatessani uusia pelikavereita niiltä seuduilta. Lukioaikoina matkusteltiin paljon pitkin Eurooppaa pelireissujen merkeissä, jonka ansiosta kommunikaatiotaidot jatkoivat nousujohteista kehitystä. Ujutin jok'ikisen ylimääräisen enkun kurssin opintoihin minkä vain pystyin ja muistan kirjoitelleeni kavereidenkin esseitä ihan huvikseni. Sain kirjoituksista ihan hyvän arvosanan, mutta se ei kuitenkaan vastannut suullisten kielitaitojeni tasoa. Ammattikorkeakoulussa sitä oli aivan liian vähän ja arviointikriteerit eivät ole tasavertaisia. Onneksi peliura varmisti, ettei taidot päässeet koskaan ruostumaan. Vaihto-opiskelut tulivat satunnaisesti mukaan kuvioihin, enkä malttanut odottaa pääsyä natiiviin ympäristöön. Ihan ok tulos ylioppilaskirjoituksista kummitteli ja halusin tulla paremmaksi tekstintuottajaksi, tämän kurssin suorittaminen oli parasta koko lukukauden aikana! Ottakaa siis COMM-kurssi osaksi vaihto-opintojanne, pliis! Se on aika työläs, mutta kaiken sen arvoinen. Kurssia järjestetään myös eri tasoilla, joka määritellään jokaiselle alkuarvioinnin perusteella. Akateeminen Englanti ei ole helppoa ja etenkin suomalaiseen tyyliin verrattuna täysi ääripää: pelkistettyä ja äärimmäisen johdonmukaista. Samalla opin lukemattomia asioita Kanadan historiasta, asuinalueista, laista ja muista arkipäivän asioista, koska tehtävät oli liitetty mielenkiintoisesti näihin aihepiireihin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!


Global Citizenship

Ajattelin myös kirjoitella omia fiiliksiä kursseista, joita syksyn aikana tuli luettua. Kurssimuotoinen opiskelu oli itselle ajankohtaista edellisen kerran lukioajoilta, sillä oppiminen on aika erilaista meillä Salon BisnesAkatemiassa. Pyöritetään ihan oikeita osuuskuntia ja oppiminen tapahtuu hyvin käytännönläheisesti oikeiden yritysten toimeksiantojen parissa.

Global Citizenship oli oikeastaan enemmän mieltä avaava, kuin teoreettinen. Tehtiin töitä ryhmässä ja painittiin paljon eettisten kysymysten parissa, mutta palautettavia töitä ja tenttejä oli silti jatkuvasti. Centennialissa on mun mielestä asiat on tehty opiskelijoille helpoksi, etenkin niille kenelle on enkun kanssa vähän vaikeuksia. Eri kansalaisuuksien kirjo on Torontossa yleisesti niin laaja, että Englannin täydellisestä taitamisesta ei tarvitse murehtia. Kurssi oli kuitenkin kovin pintapuolinen ja oli huomattavissa, että kyseessä oli pakollinen kurssi suurimpaan osaan tutkinnoista. Itse päädyin valintaan, koska ajattelin opittujen asioiden soveltuvan useihin eri työympäristöihin kansainvälisellä mittakaavalla. Kurssista saa helposti A:n arvosanaksi, kunhan on vaan vähän valmis esiintymään yleisölle englanniksi. No big deal :)

Kurssityöt pähkinänkuoressa:

  • Oppikirjasta etukäteen määrätyn kappaleen esittäminen luokalle (ryhmätyö) + keskustelun aktivointi liittämällä aihetta koskeva artikkeli, video tai ilmö osaksi esitelmää
  • Sosiaalisen ongelman valinta, ratkaisuehdotus + tutkimus = raportti (ryhmätyö)
  • Sosiaalisen ongelman ratkaiseva toimenpide/kannanotto = toinen esitelmä (ryhmätyö)
  • 2 pienemää tenttiä, mid-term & final kokeet
Oman ryhmämme tuotoksia/kannanottoja, huomasin vasta kuvaa ladatessa pienen typon :D

perjantai 6. tammikuuta 2017

Koulumaailmojen suurin ero

Seuraavan kuuden postauksen ajan avaan parhaani mukaan kanadalaista koulukulttuuria omien kokemusteni pohjalta. Tässä vaiheessa käyn läpi yleisiä tekemiäni huomioita, myöhemmin siirryn lukemiini kursseihin yksi kerrallaan.

Ennen lähtöä olin tietoinen kahdesta asiasta, jotka muuttuisivat uuden oppilaitoksen myötä: edullinen ja terveellinen kouluruoka sekä oppimistapa. Jälkimmäisestä olin todella innoissani, sillä projektipohjaisen oppimismallin tuomat vapaudet aiheuttivat ajoittain ahdistusta. Ei ollut ketään kertomassa olinko minä menossa oikeaan suuntaan, asioita ei suunniteltu loppuun asti ja oltiin vähän joka puolella samaan aikaan. Tunsin olevani enemmän tilivelvollinen muille osuuskuntamme opiskelijajäsenille kuin itselleni, vaikka tiimiäni arvostankin. Kansainvälinen sieluni ei myöskään saanut tarpeeksi ärsykkeitä sen hetkisestä ympäristöstä vaan polki paikoillaan. Oli korkea aika lähteä uusiin seikkailuihin.

Centennialissa siis suoritin viisi erillistä kurssia, jotka sain valita itse. Aluksi valitsin konsultin pyynnöstä kahdeksan, mutta kouluun saavuttua minulle vinkattiin että se on vähän liikaa. Viisi kurssia vastaa Suomessa 25 opintopistettä, mutta laajuudet ovat vaihtelevia. Onneksi saavuimme kaksi viikkoa ennen lukukauden alkua ja vältimme suurimmat ruuhkat, sillä yli 10 000 opiskelijaa lukee kurssejaan kyseisellä kampuksella. Ehdin myös suorittaa hyvissä ajoin arviointitestin, jonka suorittaminen vaadittiin ennen College Communications kurssin tason valintaa.

Jos pitäisi nimetä yksi negatiivisin kokemani kulttuuriero, olisi se ''katteettomien lupausten/suunnitelmien teko''. Suomalaiset ovat maailmalla hyvin tunnettuja siitä, että he seisovat sanojensa takana. Tunnit alkavat kotona ajallaan, isommista tilaisuuksista tiedotetaan hyvissä ajoin ja suunnitelmia tehdään pidemmällä tähtäimellä. Täällä totuin kaavaan, jossa esimerksi ilmoitettuun lähtö-/alkamisaikaan piti joka kerta lisätä ainakin 15 minuuttia. Silloin tällöin luentokin peruuntui kun professori ei vaan ilmestynyt paikalle. Tehtävillä oli tarkat palautuspäivät ja online-quizzeilla määritetyt aikataulut, mutta opiskelijoiden myöhästelyjä ja piittaamattomuutta katsottiin sormien läpi ihan huolella. Mielestäni suomalaisten instituutioiden opettajia pidetään paljon suuremmassa arvossa, vaikkei se nykypäivänä ruusuilla tanssimista olekaan. Mutta tietynlainen kuri ja seuraamukset ovat olemassa. Pidän lukukausimaksuja osasyyllisenä ja verrannollisena kuntosalikorttiin: käytät paljon rahaa jäsenyyteen, jotta voi osallistua erilaisille luennoille juuri silloin kun haluat. Ohjaaja tulee aina olemaan siellä palvelemassa ja miellyttämässä asiakkaita puskemalla näitä parhaansa mukaan eteenpäin kohti parempaa kuntoa. Lukukauden aikana tuli monesti kyseinen olo. Tuntui myös että monet opettajat ilmestyivät paikalle kuin liukuhihnatöihin, lukemaan dioja läpi. Silti pidin siitä, että opiskelin jatkuvasti uutta materiaalia eri lähteistä englanniksi ja näin tuloksen tuotoksestani paperilla. Piti kuitenkin tulla kauas nähdäkseen lähelle, sillä ilman BisnesAkatemian käytännönläheistä mallia en osaisi peilata asioita oikeaan maailmaan.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

NYE

Uusi vuosi on aina herättänyt mussa ristiriitaisia tunteita. En ole oikeastaan koskaan juhlinut sitä mitenkään riehakkaasti ammatista ja muista intresseistä johtuen. Lentiskauden joulutauko on yleensä katkaistu pelien osalta jo ennen vuodenvaihdetta (treeneistä puhumattakaan), joten hurjat irtiotot ei ole koskaan tulleet kysymykseen. Enkä missään nimessä tunne jääneeni mistään paitsi vaan päinvastoin olen aina viettänyt sen elämäni tärkeimpien ihmisten kanssa joilla on tismalleen samat tavoitteet :) Mutta ''perinteiden'' puuttumisen takia juhlapyhä ei ole ehkä tuntunut niin erikoiselta kuin monelle muulle. Ikävä kasvoi sietämättömäksi kun sain videoyhteyden ystäviini Suomessa, ja tuntui hassulta että siellä uusi vuosi sai alkunsa 7 tuntia aikaisemmin.

Kanadan visiittini aikana päätin kuitenkin lähteä toiseen seikkailuun, onnistuneen Halloweenin jälkeen. Vuosi vaihtui loppupeleissä kuitenkin paljon rauhallisemmin, sillä baarien sisäänpääsylippujen hinnat oli suorastaan naurettavia! Suomessakin hinnat ovat varmasti korkeammat sisäänpääsyjen osalta, mutta kotona tuskin vaaditaan maksamaan käteisellä. Ulkona oli luonnollisesti kylmä, joten päädyin hakemaan Timssiltä take-away kahvin lämmikkeeksi seuratakseni ohjelmaa ja ilotulitusshowta Nathan Phillips Squarella. Salon toriin verrattuna oli napsun verran enemmän porukkaa :D Mutta ilotulituksen näin ja kuulin hyvin selkeästi. Oli mielentöntä, että siihen oli liitetty Scarboroughsta kotoisin olevan the Weekndin musiikkia. Tuli kylmiä väreitä! Kaupungin joukkoliikennekin (TTC) oli valmistautunut suunnattomaan ihmisvirtaan ilmaisilla kuljetuksilla aaton ja uudenvuoden päivän ajan, mikä oli erittäin fiksu veto. Varmasti yli miljoona ihmistä oli samaan aikaan liikkeellä kun kiirehdin ensimmäisten onnekkaiden kanssa metroon kotia kohti. Matkojen suunnittelun olen kokenut aika tuskalliseksi, sillä A: se vie aikaa ja B: reittejä/linjoja yhteen paikkaan on ainakin viisi. Mahtava juttu on, että julkiset kulkevat jatkuvasti. Metrot poislukien. Suomessa opiskelijoilla on todella hyvä asema matkustelun suhteen ja se on halvempaa. Kanadan junayhtiöllä on tulossa mielenkiintoinen kampanja, jossa 150 dollarilla saa passin koko kesäkuuksi ja matkustaa voi vaikka koko maan halki niin monta kertaa kuin ehtii, ei huono!

Olen kuitenkin erittäin onnellinen tästä vuodesta ja kaikista seikkailuista, ystävistä sekä taistoista joita se toi eteeni. Rakastan kaikesta huolimatta uusia alkuja enemmän, enkä malta odottaa seuraavien haasteiden kohtaamista ja kasvuvaihetta! Tässä vaiheessa on aina yhtä mieletöntä ajatella tähän astista matkaa ja sitä miten olen tieni pisteeseen raivannut. Vetää sanattomaksi :)