Kuntavaalit 2017

Olin lievästi täpinöissäni, kun postiluukusta kolahti äidin lähettämä kirje. Salmiakin lisäksi kuoresta löytyi myös tulevien kuntavaalien äänestyslomake. Opinnot jatkuvat siis edelleen täällä Torontossa, tostaiseksi vielä verkko-opintojen merkeissä. Mutta olin todella innoissani mahdollisuudesta äänestää ja päästä vierailemaan Suomen kunniakonsulaatissa. Erittäin ihanaa oli myös päästä puhumaan pitkästä aikaa suomea vaalitädin kanssa ihan livenä! Eikä äänestyskojullakaan ollut hirveesti ruuhkaa ;) Etenkin nuorten suomalaisten tulisi äänestää mielestäni enemmän. Samankaltaista oikeutta ei anneta kaikille tässä maailmassa, joten se tulisi ehdottomasti käyttää. Kaikki lähtee kuitenkin aidosta kiinnostuksesta siihen mitä ympärillämme Suomessa tapahtuu ja minkälaisia arvoja itse vaalii. On ollut mahtava huomata omien ystävienkin aktiivista osallistumista politiikkaan, jotkut ovat lähteneet jopa ehdollekin! Kanadan systeemi on hieman erikoisempi, sillä maa on jaettu provinsseihin joille on myönnetty itsehallinnollinen valta joka taas vastaa liittovaltioiden systeemiä. Kerran viidessä vuodessa kanadalaiset pääsevät äänestämään oman provinssinsa edustajat parlamenttiin, josta valitaan myös pääministeri sekä hallitus.

Voi hyvät talomarkkinat sentään...

Toronton polttavin puheenaihe koko kuluneen vuoden aikana on ehdottomasti ollut kasvavat talomarkkinat, ja etenkin dramaattisen nopeasti nousevat hinnat. Ihmiset sosiaalisen median perusteella ovat kauhuissaan ja monet ennustavat ''kuplan'' puhkeavan minä hetkenä hyvänsä, koska keskituloisella ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa asuntoa Torontosta. Kysyntä on niin korkea, että koti täällä maksaa keskimäärin jo 700 000 - 800 000 Kanadan dollaria. Ilmiö vaikuttaa tottakai myös vuokratasoon, joten nuoremmilla aikuisillakin on vaikeuksia pärjätä omillaan. Niiden lukukausimaksujen veloistakin olisi kiva päästä joskus vapaaksi. Tunnen olevani niin etuoikeutetussa asemassa, sillä Suomessa opiskelijoiden harteilta on nostettu taloudellinen taakka lähes kokonaan. Asuminenkin on kotona suhteellisen edullista ja talotkin ovat niin paljon paremmassa kunnossa. Tulen silti paremmin toimeen täällä Kanadassa, sillä onnistuin löytämään helmen. Asun host-pariskunnan luona suuressa talossa, joka ei ehkä ole moderneimmasta päästä, mutta asuinalue on todella hiljainen ja turvallinen. Vuokra on super edullinen, johon sisältyy perushyödykkeiden lisäksi myös kaikki ruoka jotka kaupasta vaan haluan :) Olen siis löytänyt itselleni käytännössä kanadalaiset isovanhemmat, ja edelleen aika varma että tältä lottovoittajasta tuntuu.

Ulkomailla asuessani olen hämmästynyt siitä, miten paljon kypsempiä suomalaiset nuoret ovat ja miten varhaisessa vaiheessa he haluavat tulla toimeen omillaan verrattuna paikallisiin nuoriin joihin täällä törmään. Kokemusteni perusteella kasvatuksessa on suuri ero, sillä itsenäisiin mielipiteisiin ja tekoihin kannustetaan todella varhaisessa vaiheessa. Täällä on normaalia, jos 26-vuotias asuu vielä vanhempien luona. Suomessa se olisi vaan todella nöyryyttävää. Toisaalta valtiomme kouluttautumismahdollisuudet mahdollistavat omilleen muuttamisen, sillä se on tehty taloudellisesti mahdolliseksi. En siis tuomitse ollenkaan. Oman elämäni kannalta omilleen muuttaminen on kuitenkin ollut kehittävin oppitunti siinä mielessä, miten maailmassa tulisi toimia ja etenkin omien ajatusten kanssa painiminen on tuottanut suunnattomasti tulosta henkisen kasvun saralla. Se, että asun tällä hetkellä ns. perheen luona, ei kuitenkaan tee musta yhtään heikompaa tai vaikuta elämänlaatuuni negatiivisesti. Päinvastoin kaikki toimii loistavasti, sillä tiimissä työskentely on mulla selkäytimessä jo urheilun kautta. Ilmaisen päivittäin arvotukseni niistä pienimmistäkin arjen askareista, joita mun arjen helpottamisen puolesta tehdään ja saman vastapalveluksen teen välittömästi tilaisuuden tullessa. En jää koskaan yksin ajatusteni kanssa ja kiireenkin keskellä olen valmis istumaan alas ja kuuntelemaan muiden huolia. Tämä on vaihe mun elämässä, joka antaa täydet mahdollisuudet suunnata isot määrät energiaa niin opiskelu-/työelämään, kuin oman fysiikan kehittämiseen asetettuihin tavoitteisiin. Tiedän mitä omillaan asuminen vaatii, mutta elämäntilanteet muuttuu. Tuntuu kuitenkin kammottavalta ajatukselta, jos yhtäkkiä pitäisi muuttaa omaan vuokrayksiöön Torontossa!

Tässä uutisessa käsitellään kasvavia talomarkkinoita ja sain siitä pohjustusta mietteisiini postauksessa.

U Sports Volleyball Nationals

Ryersonin yliopisto järjesti kuluneena viikonloppuna Kanadan yliopistojen lentisfinaalit Torontossa, ja sehän nehän oli nähtävä! Samaisena viikonloppuna vietettiin myös Pyhän Patrickin päivää ja ehdinkin nähdä hetken perinteistä kulkuetta Yonge-streetillä sunnuntaina, ennen kuin pyyhälsin Mattamy Athletic Centreen seuraamaan finaalipelejä. Mun suu loksahti auki pelihallin kauneudesta. Optimaalinen huippulentopalloa varten: korkeat katot, valoisa ja paljon kiintopisteitä. Jotain mitä en osannut odottaa, nähtyäni college-joukkueiden ahtaat kotihallit. Pelin taso alkoi myös jo muistuttaa sarjoja joista itselläni on kokemusta. Mielestäni mestaruusottelun joukkueet pärjäisivät todella hyvin naisten Mestaruusliigassa Suomessa, ykkössarjan hoitelisivat ehdottomasti nimiinsä. Puolustuspelaaminen oli ilmiömäistä, en nähnyt yhtäkään passarin peippiä putoavan maahan ilman kontaktia tai yritystä vastapuolelta. Freeballitkin pelattiin millin tarkkuudella kuten asiaan kuuluu ja systemaattisen pipen läsnäolo kolmen pelaajan torjunnalla oli ilo silmälle. Hyökkäyspelaamisessa kuitenkin huomasin jonkun verran teknisiä puutteita, jäin kaipaamaan sitä kettumaista hyökkääjää jonka pelisilmä repii vastapuolen puolustuksen hermot riekaleiksi säie kerrallaan. Oli liikaa ''rosvosektoriin'' suuntautuvuutta, mikä on toisaalta naisille lajissa aika ominaista. Mutta huikee leveli kaiken kaikkiaan, Brittiläisen Kolumbian yliopisto nappasi mestaruuden tänä vuonna!

Suomeen verrattuna urheilijan urapolku on aika eri tavalla rakennettu kulttuurillisestikin tarkasteltuna. Kotona ei ole olemassa korkeakoulujen keskinäistä sarjaa, vaan urheilijat asettuvat ihan oikeaan työpaikkahakijan asemaan ja ammattilaisjoukkueisiin alusta asti mikäli potentiaalia niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla riittää. Oon vahvasti sitä mieltä, että ympäristöistä jälkimmäinen on varhaisen kypsymisen ja aikuistumisen kannalta parempi vaihtoehto. Harrastuksesta tulee oikea ammatti ja työkaverit on monesti paljon vanhempia sekä kokeneempia jotka uhkuvat kurinalaista ja kilpailuhenkistä mentaliteettia. Toisaalta ikätoverien kanssa on luvassa aika varmuudella enemmän peliaikaa ja varaa opetella uusia taktiikoita voitonkin kustannuksella. Omalla kohdalla ajateltuna etenkin henkiset vahvuudet ovat harjaantuneet aika tavalla ''ammattilaistaustan'' ansiosta ja koen osaavani suhtautua kypsästi hyvin vaikeisiinkin tilanteisiin. Koen että urheilija on ajettava aikaisessa vaiheessa tietyllä tavalla nurkkaan, jotta tämä oppii laittamaan asioita perspektiiviin ja tekemään jokapäiväisiä valintoja kohti maaleja. En halua välittää negatiivista viestiä, mutta kuluneen vuoden aikana olen huomannut urheilija-opiskelijoiden olevan henkisesti aika heikkoja ja ajautuvan helposti virhekierteisiin tiukoissa pelitilanteissa. Hatussa ei ole riittävästi jäitä, tai sitä suomalaista sisua mistä meidät tunnetaan!