Get Out

Elokuva, josta tämän hetken nokkelimmat meemit on tehty. Suomessa ensi-iltaa vietetään vasta toukokuussa, mutta itse onnekkaana pääsin näkemään sen täällä jo helmikuun loppupuolella. Kyseessä on satiirinen kauhuelokuvasensaatio, joka on tuottanut jo kuukauden sisällä jo reippaasti yli $100 miljoonaa (vrt. $4,5 miljoonan budjettiin). Elokuva kertoo nuoresta afroamerikkalaisesta miehestä, jonka vierailu valkoihoisen tyttöystävänsä vanhempien luona saa kammottavia käänteitä.

Elokuva ottaa erittäin vahvasti kantaa rasismiin, mutta sai erittäin positiivisen vastaanoton sekä arvosteluja eri medioissa. Rasismi on Torontossa esillä jatkuvalla syötöllä, vaikka ihmiset eri etnisiä taustoja kohtaan äärimmäisen suvaitsevia ovatkin. Kaupungin asukkaista vain puolet on syntyperältään täältä alunperin. GTA:n alueella on lukuisia yhteisöjä kuten China Town, Little Italy, Greek Town ja niin edelleen. Yhdysvaltain Presidentin vaihdos on tottakai aiheuttanut myös omanlaistaan rasismikeskustelua ja vaikeuttanut monien elämää suunnattomasti. Omalle kohdallekin on sattunut omituisia tilanteita taustani ansiosta, mutta tälle suomalaiselle on ollut erityisen hankala ymmärtää miksi suurin osa ihmisistä yhdistää piirteeni Islantiin? Se on nimittäin kotimaa-arvausten kärjessä. Ehkä maan sanat ''Ice'' ja ''land'' yhdistyvät parhaiten kylmänkalpeaan ihoon, vaaleisiin hiuksiin ja sinisiin silmiin, tiedä häntä. Toinen yleistys täällä pohtii pituuttani kummastellen, että ovatko suomalaiset pitkäkasvuista kansaa. Nämä kokemukseni rasismista ovat kuitenkin positiivisia merkitykseltään ja itsellänikin on miljoonia käsityksiä eri kansoista. Global Citizenship kurssi opetti suhtautumaan ja lähestymään näitä asioita kypsästi. Kaikilla meillä on ennakkoluuloja ja jokaisen tulisi osata myöntää kyseinen fakta ensin itselleen. Itse tulen paikasta, jossa väki on erittäin homogeenistä ja muistan tilanteita joihin sisältyi rasismia. Omat kansainväliset kokemukset jo vairhaisessa iässä avarsivat näkökulmia ja opettivat hyväksyvää asennetta. Mutta asia on hyvin yksinkertainen: hyväksy ihmiset sellaisina kuin he ovat. Kaikilla meillä maailman kansalaisilla on samoja oikeuksia ja vastuutehtäviä.

Blue Mountains

Siitä on kulunut reippaasti yli 5 vuotta, kun viimeksi tuli otettua laskettelusukset alle. Pelaamisen takia ylimääräiset riskitekijät on pitänyt minimoida, mutta polvioperaation jälkeen 4 vuotta sitten ei ole rehellisesti sanottuna kyllä edes tehnyt mieli mäkeen. Mutta nyt Centennial College tarjosi siihen loistavan tilaisuuden ja 50 ensimmäistä ilmoittautujaa pääsi Pohjoiseen Blue Mountainin kaupunkiin laskemaan koko päiväksi. On ollut mahtavaa huomata, että Kanadassa harrastetaan ja vaalitaan talvilajeja yhtä suurella intohimolla kuin kotona Suomessa. Hiihtokisat ovat varmasti ainoa poikkeus, josta suomalaiset menevät totaalisesti sekaisin joka kerta :D Muistan lapsuudessani kaatuneeni ainakin kymmenen kertaa yhden laskun aikana, jota kanssalaskijat eivät noteeranneet oikein koskaan. Kanadan ihmiset ovat kyllä todella hyväsydämistä kansaa, koska päiväretkeni aikana kaaduin olan takaa ja pudotin myös sauvani hissistä alas... Ainakin puoliin kaatumisistani tarjottiin apua, ja suksen irrotessa sain sen heti jonkun toimesta takaisin. Hissityöntekijä lähti etsimään sauvaa kanssani, joka löytyi nopeasti. Hississä oli joka kerta uudet kasvot ja small-talkia riitti. Ihmisten ulospäinsuuntautuneella asenteella on ollut muhun henkilökohtaisesti todella iso vaikutus, koska kotona ollaan totuttu olemaan hiljaa ellei vieressä ole tuttuja. Keskustelut ovat olleet usein myös todella opettavaisia ja on ollut tajuttoman kiehtovaa kuunnella ihmisten tarinoita. Suomesta paikalliset tuntuvat olevan myös innoissaan ja ihmiset alkavat hokea suomalaisten jääkiekkolijoiden nimiä mielenkiintoisella aksentilla :D

Laskettelupäivä tarjosi myös hyvien juttujen lisäksi upeita merimaisemia, joita jäin tuijottelemaan mäen päältä suu auki. Pieni miinus kuitenkin lämpimähköstä säästä, joka sulatti mäkiä ja teki lumesta raskasta. Positiivinen kokemus kuitenkin!

Ensimmäinen ''kulttuurishokki''

Tää on saletisti jonkinlainen henkilökohtainen ennätys, kun oon jo heti seuraavana päivänä täällä taas aukomassa päätä :D Valehtelisin jos väittäisin ettei opintopisteillä olisi seikkaan vaikutusta, mutta tuntuu oikeastaan aika vapauttavalta idealta pohdiskella ja luoda juttuja tällä hetkellä. Tulevaisuuden tavoitteeksi haluan asettaa yhden postauksen päivätahdin. Ohhoh, että tuli luvattua suuria. I'll try my very best <3

Vaikka Toronto-kokemuksia olen jo purkanutkin, niin jonkin verran on varmasti luvassa myös toisintoa. Yksi mielestäni todella siisti juttu, mikä on varsinkin sosiaaliselle medialle ominaista ja josta haluan ottaa mallia tänne, on top-listojen luominen erinäisistä aihepiireistä. Itse nautin todella paljon esimerkiksi videoista, joissa maailmankuulut kauneusvloggaajat kertovat suosikeistaan ja asettavat niitä parhausjärjestykseen.




Mun TOP 10 - kaupat/brändit/tavaratalot


1. Express
2. Sephora
3. Victoria's Secret
4. Roots
5. Nike Factory Outlets
6. Melanie Lyne
7. Hudson's Bay
8. Dynamite
9. Aerie
10. Old Navy








Samainen idea kuvastaa mielestäni erittäin hyvin nykypäivän länsimaalaista kaikki-mulle-heti-kulutuskulttuuria, josta myös herra Geert Hofstede on samaa mieltä kuuden dimension kulttuurimallissaan. Kanada ja Suomi kokevat hemmottelun sekä vapaa-ajan olevan iso osa elämää: halutaan naattia ja pitää hauskaa. Kyseinen ajattelumalli antoi ensimmäisiä ''shokkejaan'', joita kohtasin tullessani Torontoon. Hofsteden mukaan Suomi hemmottelee enemmän, mutta omat kokemukseni liittyvätkin ehkä enemmän kuluttajakäyttäytymiseen. Yhden nukutun yön jälkeen lähdimme tutkimusretkelle ydinkeskustaan (=downtown), joista ensimmäinen pysäkki oli Eaton Centren ostoskeskus. Tällä ajanjaksolla tunnustan käyneeni yhteensä yli 10 muussakin ostoskeskuksessa ympäri suurkaupunkia, joten datan määrään nojaten voin todeta Suomen olevan kallis maa jossa ihmiset ostavat vähemmän. Täällä Kanadassa myynnin voluumi on hurjaa katsottavaa: alennusmyyntejä on jatkuvasti ja jäsenyyksiä joka lähtöön, jotta voit kerätä pisteitä ja ostaa taas vähän lisää. On dollarikauppoja, joista ihmiset kantavat ulos kärryittäin roinaa ja rompetta. Sitten on suurten brändien täyttämiä outlet-kyliä. Kyllä, KYLIÄ. Nimimerkillä ''Nike's my middle name''. Black Friday ja Boxing Day ihmismassoineen aiheuttivat jonottamista vihaaville suomalaisille päänsäryn, luojan kiitos keskivertoa pidempänä ihmisenä onnistuin haukkomaan happea kaupoissa. Vannon että Hullut Päivät tuntuvat vastedes lasten leikkikerholta. Kultaisin neuvoni kuitenkin Torontoon saapuvalle suomalaiselle on seuraava: älä osta mitään Suomesta matkaasi varten. Mitä tyhjempi laukku tullessa, sen onnellisempana palaat takaisin kotimaahan ilman matkatavaraongelmia.

Todettakoon vielä, että kulttuurishokki tulee aina pysymään kirjoituksissani lainausmerkeissä, koska en tunnista kokemiani asioita negatiivinen ilmiöiksi joka on mielestäni shokille hyvin ominaista. Asiasta voi ja pitääkin esittää eriäviä mielipiteitä, jaa toki oma mielipiteesi, hyvä blogiini eksynyt ihminen! Olen kotiutunut ensimmäisestä päivästä lähtien niin hyvin, että tuntuu kuin sitä olisi asunut täällä vuosia. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin. Lewis-malli todistaa hivenen teoriaani, sillä Suomi ja Kanada muistuttavat kaaviossa hyvin paljon toisiaan kulttuurillisesta näkövinkkelistä.  Ei ole siis ollenkaan tuulesta temmattua, että Kanada mielletään monesti Amerikkalaisena versiona Euroopasta.

Kulttuurikokemuksia

Meikäläinen on edelleen elossa ja voi kaiken lisäksi vielä suhteellisen superisti. Kirjoittelen edelleen Torontosta, ja onnekseni jostain aivan muusta kuin harjoittelupaikkahakemuksista... Kuumeinen työpaikkajahti on edelleen käynnissä, mutta vihreää valoa on pilkahtanut sen verran että hetkellisesti saa huokaista jopa helpotuksesta. Vaihto-opiskelujaksoani on hyväksytysti pidennetty, joka siis suomeksi tarkoittaa sitä, että luvat työharjoittelun suorittamiseen Kanadassa on oppilaitosten puolesta kunnossa! Voin sanoa menettäneeni yöunet sekä toivon asian tiimoilta moneenkin otteeseen, mutta loppupeleissä onnistuin tarraamaan oikeiden henkilöiden hihoista saaden toivottuja vastauksia mahdollisuuksiini jäädä pidemmäksi aikaa Torontoon. Olen erittäin toiveikas, että seuraavan kuukauden aikana saan asiat lukkoon ja harjoittelun kesäksi.

Tällä välin olen työstänyt yhteensä kolmea eri Turun Amk:n tarjoamaa verkkokurssia, joilla on ollut erittäin mieltä avaava vaikutus kulttuurillisesti. Niistä viimeisin, ''Cultural Experiences'', tulee olemaan hetkellinen johtotähti täällä blogissani. Kyseessä on yhteensä 40 postauksen sarja vaihto-opiskelujaksostani, jossa jaan kokemani asiat peilaten niitä erilaisiin kulttuuriymmärrykseen liittyviin teorioihin. Olen henkilökohtaisella tasolla tulevasta työmaasta erittäin innoissani, sillä tulen palaamaan ajassa taaksepäin ensihetkiini täällä Kanadassa. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jo koetuista asioista on helpompi löytää kompastuskiviä ja kehitellä ratkaisuja esimerkiksi niitä lukijoita ajatellen, jotka tulevaisuudessa tälle puolelle maailmaa saattavat eksyä. Tavoitteeni on myös rakentaa tulevista postauksista pysyvän jäljen jättävä kollaasi, jonka tiedän rauhoittavan järjestelmällisyyttä janoavaa persoonaani pitäen myös mieleni mahdollisimman työllistettynä.

Family Day

Suomalaista ihmetyttää, että niin moni kansallinen pyhäpäivä on täällä Kanadassa laitettu maanantaille :D Sama sääntö pätee tähän Family Dayihin, jota vietetään joka helmikuun toisena maanantaina. Pyhä ei kuitenkaan ole tismalleen samana päivänä jokaisessa provinssissa, niille myönnetyn itsehallinnon ansiosta. Työntekijöiden kohdalla päivä ei välttämättä lisää kokonaislomapäivien määrää (Ontariossa), sillä työnantajat voivat vaihtaa ei-lakisäätyisiä pyhiä joita työntekijät viettävät tämän päivän sijaan.

Kaupat olivat ihan normaalisti siis auki, mutta koulut olivat kyseisenä päivänä kiinni. Pidän ideasta, että silloin tällöin on mahdollisuus ns. pidennettyyn viikonloppuun. Antaa mielestäni mukavasti lisäenergiaa työrupeamaan eikä kynnys paluuseenkaan kasva liian suureksi, kuten usein käy pidempien lomien kanssa. ''Family day'' - termi viittaa myös siihen, että kanadalaiset ovat hyvin perhekeskistä kansaa. Suomessa ollaan mielestäni paljon perinteikkäämpiä juhlapyhien suhteen ja liputuspäivät ovat iso eroavaisuus, sillä täällä lipun voi nostaa salkoon milloin tahansa. On hyvin yleistä, että lippua pidetään ylhäällä joka päivä, kun taas Suomessa siihen on tarkat rituaalit eikä ole ihan sama milloin näin tehdään. 

Chinese New Year

Suomessa juhlapyhä ei kyllä saavuta mielestäni minkäänlaista huomiota, joten jouduin opiskelemaan uutta oikein perinpohjaisesti. Nimensä mukaisesti perinne on kiinalaisten varmasti suurin juhlanaihe ja kestoltaan neljä päivää, vaikka kokonaiskesto on oikeastaan kolme viikkoa tammi-/helmikuun tienoilla. Ostoskeskukset ja ravintolat ovat tulvillaan punaisen teemavärin loistossa. Ilotulituksia tai lohikäärmetansseja en nähnyt, joita varmasti jossain muodossa olisi Chinatownissa voinut kokeakin. Rahalahjojen antaminen punaisissa kirjekuorissa on myös tärkeä traditio ja ruoka on oleellinen osa perhekeskeisessä juhlassa.

On tuntunut todella ihmeelliseltä kokea näin monta uudenlaista juhlaa alle kuuden kuukauden sisällä, mutta oppimani asiat ovat avartaneet mieltäni mielettömästi. Kiinalainen uusivuosi on kaunis perinne, jonka juuret ovat todella syvällä historiassa. Rakettien ampuminen on varmaan ainoa yhdistävä tekijä kulttuureidemme välillä, mutta kiinalaisten versio on paljon intensiivisempi jo pelkästään sen keston perusteella. Koen, että perinteikkyyteen on helppo samaistua suomalaisena. Kokemusteni mukaan myös taikauskoisempi, sillä horoskoopit ja tulevan vuoden ennusteet ovat myös olennainen osa juhlaa. En tiedä pidänkö kuitenkaan rahan roolista, ja siitä että sitä jaetaan lahjoina sukulaisten kesken. Johtuu varmasti erilaisesta kasvuympäristöstä ja arvoista asian suhteen. Olen silti kiitollinen uusista ystävistä ja kokemuksista kulttuurieroista huolimatta :)

Dim Sum vei jalat alta

Suurin tukipilarini

Voi luoja varjele minne saakka olisikaan tullut eksyttyä ilman ravintolaketju Tim Hortonsia. Suomeen verrattuna kyseessä on R-kioskeihin verrannollinen konsepti, mutta pikaravintola-/ kahvilameiningillä, Pohjois-Amerikan donitsiparatiisissa kun edelleen ollaan ;) Franchise-periaattesta en ole varma, mutta ''Timssejä'' on samantapaisesti joka nurkalla. Katujen lisäksi subway-asemilla, urheiluareenoilla, huoltoasemien liitännäisinä, ostareiden ruokakentillä ja lähes jokaisen koulun kampuksella jossakin muodossa.

Otetaan pois se muuttuja, että suomalaisena juon kahvia joskus enemmän kuin muistan juoda vettä. Silti. Ketju on osoittautunut matkan varrella elintärkeäksi etenkin niille uunoille, jotka yrittävät suunnistaa tuntemattomiin paikkoihin tavatakseen uusia ystäviä, tai niille jotka vaan haluavat tilata raskaan bileillan jälkeen sen uberin toimittamaan korkokenkien runnomat jalat asappina kotiin. Ja milleniaalit tietää varmasti sen sanonnan: ''Home is where the WIFI is''? Aukesko jo? Jos ei, niin kerron vielä että Pohjois-Amerikkalaiset puhelinoperaattorit ei tarjoa samanlaisia rajattoman datayhteyden mukavuuksia kuin suomalaiset kaverit. Ja hinnatkin on naurettavan kalliita. Oma äiti ois varmaan vieläkin sillä elokuisella sienimetsäretkellä, jos koti-Suomessa ois sama meininki nettiyhteyden + sen kantavuuden kanssa. Erän paikallinen kaveri kertoi, että oli vahingossa jättänyt nettisivun auki pidemmäksi aikaa ja seuravaassa laskussa seurauksena muutama hassu nolla perässä. Oli tullu kaikkien kattojen äiti vastaan, nice. Anyway, itselläni siis on kaksi liittymää: suomalainen, joka on täysin WIFI:n varassa ja kanadalainen, jossa on saldoa hätäpuheluita ja tekstareita varten. Kumpikaan ei siis sisällä dataa aka Internetiä. Uusiin lokaatioihin suunnatessa on sormi mennyt jonkun verran suuhun, mutta se tunne kun näät sen tutun Tims kyltin häämöttävän nurkan takana ja WIFI yhdistyy jo melkein itsestään. Tim Hortonsin ''turvakodista'' löytyy siis aina ilmainen WIFI, vessa sekä hyvää ja halpaa kahvia! Kaikki mitä epätoivoisesti eksynyt suomalainen tarvitsee (joka ei muuten tuntemattomilta apua pyydä). Usein ovat myös auki vuorokauden ympäri, mutta Uberin tilaamiseen riittää hyvin kun lyöt kylkesi ikkunaan kiinni ja kalastat WIFI-yhteyden x-minuutiksi. Lisäksi tykkään siitä, että sieltä saa suhteellisen terveellistä ruokaakin. Pelireissujen ruokailut aiheutti monesti turhaa stressiä, koska porukka veti hamppareita ja ranuja lounaaksi sekä päivälliseksi. Tottakai paikalliset pitävät paikkaa itsestäänselvyytenä, mutta sama juttu meillä on mielestäni Suomessa ilmaisen koululounaan kanssa. Puhumattakaan niistä lukukausimaksuista tai opintotuista, joista aiemminkin olen paasannut.

Tätä voimavaraa etenkin matkustelevat ihmiset ei mun mielestä korosta tarpeeksi! Itse en tykkää suunnistaa kartoista suoraan tai edes yrittää muistaa suullisia ohjeita, lähden kumminkin väärään suuntaan. Haluan nähdä reitin, välimatkat, ajan sekä julkiset kulkuneuvot puhelimen näytöstä ja ottaa niistä screenshotteja matkani tueksi. Ja aika taikuri saa olla, jos sitä dataa ei ole :D Oman kokemukseni perusteella tämä tapa on ollut myös mulle opettavaisin keino, ja osaankin jo nimetä puolen vuoden jälkeen todella monia eri paikkoja/reittejä. Love you, Tims!