Mutta kausi Coltsien kanssa oli todella opettavainen, vaikka lajin taso ikätovereilla Suomessa paljon korkeampi onkin. Haastavinta oli yrittää opettaa pelaajille taktisia asioita ja kehittää argumentteja mielipiteideni tueksi. Esimerkiksi puolustuspelaamisen ja siihen liittyvien roolien muutoksiin vaikuttavia tekijöitä eri pelitilanteissa, joka aiheutti aivan liikaa pistemenetyksiä ja sanaharkkaa pelaajien kesken. Suurin ongelma mielestäni on työmoraalin puute. Sosiaalisessa mediassakin erään valmentajan video ponnahti viraaliksi, jossa hän käsitteli tätä ongelmaa nykypäivän maailmassa. Nuoret urheilijat näkevät huippu-urheilua joka tuutista ja haaveilevat samanlaisesta menestyksestä, mutta työnteko puuttuu. Kuvitellaan, että ollaan jo jotain. Koin samoja tilanteita kauden aikana, vaikka tytöistä kovasti pidänkin. Mutta kylmä fakta on, ettei ketään ollut koskaan valmis laittamaan itseään fyysisesti likoon. Loppuverryttelyt ja venyttelyt olivat täysi tabu, ja oma mielenkiinto venyttelyvastaavana lopahti nopeasti koska ketään ei ollut aidosti kiinnostunut kehittämään omaa liikkuvuuttaan tai tajunnut sen olevan tärkeä osa urheilijan päivärutiinia. Näiden asioiden on vain tultava omasta alitajunnasta, joten käytin surutta ajan itseni kehittämiseen. Onneksi joukkueesta löytyi muutama pelaaja, jotka olivat aidosti kiinnostuneita ja heidän kanssaan aloinkin jakaa enemmän kokemuksia.
Suomalainen sisu on tosi juttu. Jos jotain luvataan, se tehdään. Näin oli ainakin omien juniorivuosieni aikana. En muista seuranneeni urheilua hirveästi televisiosta tai netistä, koska olin joko itse harjoituksissa kyseisenä aikana tai sitten oikeasti paikan päällä jos vapaata aikaa sattui löytymään. Halusin itse tehdä asioita, tulla paremmaksi ja viettää aikani hallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti