Blue Mountains

Siitä on kulunut reippaasti yli 5 vuotta, kun viimeksi tuli otettua laskettelusukset alle. Pelaamisen takia ylimääräiset riskitekijät on pitänyt minimoida, mutta polvioperaation jälkeen 4 vuotta sitten ei ole rehellisesti sanottuna kyllä edes tehnyt mieli mäkeen. Mutta nyt Centennial College tarjosi siihen loistavan tilaisuuden ja 50 ensimmäistä ilmoittautujaa pääsi Pohjoiseen Blue Mountainin kaupunkiin laskemaan koko päiväksi. On ollut mahtavaa huomata, että Kanadassa harrastetaan ja vaalitaan talvilajeja yhtä suurella intohimolla kuin kotona Suomessa. Hiihtokisat ovat varmasti ainoa poikkeus, josta suomalaiset menevät totaalisesti sekaisin joka kerta :D Muistan lapsuudessani kaatuneeni ainakin kymmenen kertaa yhden laskun aikana, jota kanssalaskijat eivät noteeranneet oikein koskaan. Kanadan ihmiset ovat kyllä todella hyväsydämistä kansaa, koska päiväretkeni aikana kaaduin olan takaa ja pudotin myös sauvani hissistä alas... Ainakin puoliin kaatumisistani tarjottiin apua, ja suksen irrotessa sain sen heti jonkun toimesta takaisin. Hissityöntekijä lähti etsimään sauvaa kanssani, joka löytyi nopeasti. Hississä oli joka kerta uudet kasvot ja small-talkia riitti. Ihmisten ulospäinsuuntautuneella asenteella on ollut muhun henkilökohtaisesti todella iso vaikutus, koska kotona ollaan totuttu olemaan hiljaa ellei vieressä ole tuttuja. Keskustelut ovat olleet usein myös todella opettavaisia ja on ollut tajuttoman kiehtovaa kuunnella ihmisten tarinoita. Suomesta paikalliset tuntuvat olevan myös innoissaan ja ihmiset alkavat hokea suomalaisten jääkiekkolijoiden nimiä mielenkiintoisella aksentilla :D

Laskettelupäivä tarjosi myös hyvien juttujen lisäksi upeita merimaisemia, joita jäin tuijottelemaan mäen päältä suu auki. Pieni miinus kuitenkin lämpimähköstä säästä, joka sulatti mäkiä ja teki lumesta raskasta. Positiivinen kokemus kuitenkin!