Toronton polttavin puheenaihe koko kuluneen vuoden aikana on ehdottomasti ollut kasvavat talomarkkinat, ja etenkin dramaattisen nopeasti nousevat hinnat. Ihmiset sosiaalisen median perusteella ovat kauhuissaan ja monet ennustavat ''kuplan'' puhkeavan minä hetkenä hyvänsä, koska keskituloisella ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa asuntoa Torontosta. Kysyntä on niin korkea, että koti täällä maksaa keskimäärin jo 700 000 - 800 000 Kanadan dollaria. Ilmiö vaikuttaa tottakai myös vuokratasoon, joten nuoremmilla aikuisillakin on vaikeuksia pärjätä omillaan. Niiden lukukausimaksujen veloistakin olisi kiva päästä joskus vapaaksi. Tunnen olevani niin etuoikeutetussa asemassa, sillä Suomessa opiskelijoiden harteilta on nostettu taloudellinen taakka lähes kokonaan. Asuminenkin on kotona suhteellisen edullista ja talotkin ovat niin paljon paremmassa kunnossa. Tulen silti paremmin toimeen täällä Kanadassa, sillä onnistuin löytämään helmen. Asun host-pariskunnan luona suuressa talossa, joka ei ehkä ole moderneimmasta päästä, mutta asuinalue on todella hiljainen ja turvallinen. Vuokra on super edullinen, johon sisältyy perushyödykkeiden lisäksi myös kaikki ruoka jotka kaupasta vaan haluan :) Olen siis löytänyt itselleni käytännössä kanadalaiset isovanhemmat, ja edelleen aika varma että tältä lottovoittajasta tuntuu.
Ulkomailla asuessani olen hämmästynyt siitä, miten paljon kypsempiä suomalaiset nuoret ovat ja miten varhaisessa vaiheessa he haluavat tulla toimeen omillaan verrattuna paikallisiin nuoriin joihin täällä törmään. Kokemusteni perusteella kasvatuksessa on suuri ero, sillä itsenäisiin mielipiteisiin ja tekoihin kannustetaan todella varhaisessa vaiheessa. Täällä on normaalia, jos 26-vuotias asuu vielä vanhempien luona. Suomessa se olisi vaan todella nöyryyttävää. Toisaalta valtiomme kouluttautumismahdollisuudet mahdollistavat omilleen muuttamisen, sillä se on tehty taloudellisesti mahdolliseksi. En siis tuomitse ollenkaan. Oman elämäni kannalta omilleen muuttaminen on kuitenkin ollut kehittävin oppitunti siinä mielessä, miten maailmassa tulisi toimia ja etenkin omien ajatusten kanssa painiminen on tuottanut suunnattomasti tulosta henkisen kasvun saralla. Se, että asun tällä hetkellä ns. perheen luona, ei kuitenkaan tee musta yhtään heikompaa tai vaikuta elämänlaatuuni negatiivisesti. Päinvastoin kaikki toimii loistavasti, sillä tiimissä työskentely on mulla selkäytimessä jo urheilun kautta. Ilmaisen päivittäin arvotukseni niistä pienimmistäkin arjen askareista, joita mun arjen helpottamisen puolesta tehdään ja saman vastapalveluksen teen välittömästi tilaisuuden tullessa. En jää koskaan yksin ajatusteni kanssa ja kiireenkin keskellä olen valmis istumaan alas ja kuuntelemaan muiden huolia. Tämä on vaihe mun elämässä, joka antaa täydet mahdollisuudet suunnata isot määrät energiaa niin opiskelu-/työelämään, kuin oman fysiikan kehittämiseen asetettuihin tavoitteisiin. Tiedän mitä omillaan asuminen vaatii, mutta elämäntilanteet muuttuu. Tuntuu kuitenkin kammottavalta ajatukselta, jos yhtäkkiä pitäisi muuttaa omaan vuokrayksiöön Torontossa!
Tässä uutisessa käsitellään kasvavia talomarkkinoita ja sain siitä pohjustusta mietteisiini postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti